Jatkann <:

-

Usopp, Chopper ja Luffy istahtivat hiekalle miettiväisen näköisinä. "Jos minä käyn vähän katsomassa muultakin", ehdotin ja virnistin hiukan, toivottavasti se lampi nyt löytyisi tai no ei kai sillä kauheasti väliä ollut, sillä pian tulisimmekin jo Yubaan. Otin pari askelta eteenpäin, lähtien kävelemäänkin sinne jo. Kuulin yhdet askeleet takanani, mutten jaksanut katsoa kuka se olisi. Hymähdin äänettömästi ja hieraisin silmiäni. 

Jonkin ajan kuluttua askelia ei kuulunut enää perässäni, eikä muitakaan näkynyt enää. Eivät he kuitenkaan kaukana olleet, sillä kuulin kuinka Sanji ja Zoro väittelivät jostain kovaäänisesti. Siristelin silmäni, sillä aivan kuin näkisin kaupungin edessä. Otin vielä muutaman askeleen eteenpäin, kunnes katseeni kirkastui. Se oli Yuba, kuihtuneen näköinen vain. "Heeeeeiiiiiii!" huusin toisille, juosten heitä kohti. "Yuba!" huusin hymyillen ja huomasin muidenkin nousevan hiekalta, keräten tavarat kasaan. Pian jokin meni minun oli ja minä jäin hölmistyneenä katsomaan tuon hiekkapölyn perään. "Tulkaatulkaatulkaatulkaa!" Luffy huuteli meille. Naurahdin hiljaa ja virnistin. Olisikohan Yubassa mitään uutta? Tuskin. Lähdin juoksemaan nauraen Luffyn perään, muiden tullessa perässä. 

Yubaan tullessa olimmekin kaikki yhdessä. Kaupunki vaikutti autiolta, tuuli vain heilutteli ovia. Minä katsoin kaupunkia suu auki järkyttyneenä ja suuntasin askeleeni entiseen lääkäriin. Siellä asui ennen hyvä ystäväni, mutta hänkin muutti muutama vuosi sitten pois. Silti kävin usein täällä lääkärissä ennen, koko ajanhan minä olin jonkun kanssa tapellut. Nyt ei ketään ollut sisällä, koko paikka oli jo hieman ränsistynyt. Tulin ulos rakennuksesta, muutkin olivat levittäytyneet vähän matkan päähän. Käänsin päätäni, sillä olin kuulevinani jotain ääntä pohjoisesta päin. Lähdin sinne päin kävelemään, jos siellä olisikin joku. Muut jäivät vielä tutkimaan taloja, josko niissä asuisi vielä joku. 

Hetken päästä olin jo melkein kaupungin laidalla, kunnes huomasin muutaman hahmon. "Mitä Marines tekee täällä?" kysyin itseltäni ja piilouduin hätäisesti yhden talon taakse. "Smoker", hönkäsin, kun hän kääntyi katsomaan tänne päin. Kasvoni vääntyivät irveeseen, kun huomasin Tashigin olevan myös hänen mukanaan. Tuosta naisesta en pitänyt, hän oli muutama vuosi sitten yrittänyt tappaa minut ja siskoni, varastelumme takia. Lisäksi koko nainen ärsytti minua olemuksellaansakin. >>Mitähän ne täällä?<<, ajattelin ja nojasin seinään, kurkkien välillä heitä nurkan takaa.