Jatkann <:

-

Ei nuo näyttäneet mitään kiinnostavaa tekevän, joten lähdin etsimään muita. En kehdannut huutaa, jotteivat Tashigi ja muut kuulisivat. Paitsi hetkinen! Jos tuuli kulkisi toiseen suuntaan, ja vähän voimistuisi, niin heillä olisi muuta ajateltavaa hetken. "Zéphyr", kuiskasin ilmaan, heilauttaen käsiäni. Katsahdin taaksepäin ja samalla sinne olikin tuulut kova puhuri. Juoksin äkkiä etsimään toisia. "Heei! Kaikkii!" huutelin juostessani ja yritin etsiä heitä taloista. Kuitenkaan ketään ei ainakaan tullut taloista ulos, joten jatkoin huutamista. "Missä helvetissä kaikki on?" kysyin hiljaa itseltäni ja pian näinkin Usopp'n ja Sanjin yhessä talossa. Juoksin heidän luokseen ja potkaisin oven auki, jolloin se kaatui kokonaan, nyt siihen ei ollut aikaa. "Merivoimat, Tashigi ja Smoker ovat täällä", sanoin läähättäen noille. "Mitää?" kummatkin huusivat ja samassa Sanji olikin ulkona. "Usopp, hälytä muut tänne", hän sanoi ja lähti juoksemaan. Usopp hyppäsi ikkunasta ulos ja otti ritsansa esiin. "Hissatsu Akahebi Boshi!!" hän huusi ja kutsui muita paikalle. "Minä menen auttamaan Sanjia", sanoin ja lähdin juoksemaan hänen peräänsä. Usopp jäi odottelemaan muita vielä, Vivi voisi lähteä jo Rainbaseen,

 

KEESKEEEN!!

 Jatkann <:

-

Usopp, Chopper ja Luffy istahtivat hiekalle miettiväisen näköisinä. "Jos minä käyn vähän katsomassa muultakin", ehdotin ja virnistin hiukan, toivottavasti se lampi nyt löytyisi tai no ei kai sillä kauheasti väliä ollut, sillä pian tulisimmekin jo Yubaan. Otin pari askelta eteenpäin, lähtien kävelemäänkin sinne jo. Kuulin yhdet askeleet takanani, mutten jaksanut katsoa kuka se olisi. Hymähdin äänettömästi ja hieraisin silmiäni. 

Jonkin ajan kuluttua askelia ei kuulunut enää perässäni, eikä muitakaan näkynyt enää. Eivät he kuitenkaan kaukana olleet, sillä kuulin kuinka Sanji ja Zoro väittelivät jostain kovaäänisesti. Siristelin silmäni, sillä aivan kuin näkisin kaupungin edessä. Otin vielä muutaman askeleen eteenpäin, kunnes katseeni kirkastui. Se oli Yuba, kuihtuneen näköinen vain. "Heeeeeiiiiiii!" huusin toisille, juosten heitä kohti. "Yuba!" huusin hymyillen ja huomasin muidenkin nousevan hiekalta, keräten tavarat kasaan. Pian jokin meni minun oli ja minä jäin hölmistyneenä katsomaan tuon hiekkapölyn perään. "Tulkaatulkaatulkaatulkaa!" Luffy huuteli meille. Naurahdin hiljaa ja virnistin. Olisikohan Yubassa mitään uutta? Tuskin. Lähdin juoksemaan nauraen Luffyn perään, muiden tullessa perässä. 

Yubaan tullessa olimmekin kaikki yhdessä. Kaupunki vaikutti autiolta, tuuli vain heilutteli ovia. Minä katsoin kaupunkia suu auki järkyttyneenä ja suuntasin askeleeni entiseen lääkäriin. Siellä asui ennen hyvä ystäväni, mutta hänkin muutti muutama vuosi sitten pois. Silti kävin usein täällä lääkärissä ennen, koko ajanhan minä olin jonkun kanssa tapellut. Nyt ei ketään ollut sisällä, koko paikka oli jo hieman ränsistynyt. Tulin ulos rakennuksesta, muutkin olivat levittäytyneet vähän matkan päähän. Käänsin päätäni, sillä olin kuulevinani jotain ääntä pohjoisesta päin. Lähdin sinne päin kävelemään, jos siellä olisikin joku. Muut jäivät vielä tutkimaan taloja, josko niissä asuisi vielä joku. 

Hetken päästä olin jo melkein kaupungin laidalla, kunnes huomasin muutaman hahmon. "Mitä Marines tekee täällä?" kysyin itseltäni ja piilouduin hätäisesti yhden talon taakse. "Smoker", hönkäsin, kun hän kääntyi katsomaan tänne päin. Kasvoni vääntyivät irveeseen, kun huomasin Tashigin olevan myös hänen mukanaan. Tuosta naisesta en pitänyt, hän oli muutama vuosi sitten yrittänyt tappaa minut ja siskoni, varastelumme takia. Lisäksi koko nainen ärsytti minua olemuksellaansakin. >>Mitähän ne täällä?<<, ajattelin ja nojasin seinään, kurkkien välillä heitä nurkan takaa.

 Jatkann <:

-

Nousin ylös hiekalta, antaen tuulen pyyhkäistä käteni jäljen pois hiekasta. Lähdin kookospähkinä kädessäni takaisin leirintäpaikkaamme kohti, etsien samalla hyviä maamerkkejä, jotta löytäisimme huomennakin lammelle. Eipä niitä oikeastaan ollut, mutta kyllä minä sen reitin sinne muistaisin, ainakin yleensä kaikki reittini hyvin muistin. HYmähdin hiljaa ja jatkoin matkaani pientä leiriämme kohti.

Leirin luona kaikki istuivatkin nuotion äärellä lämmittelemässä, olihan nyt tullut jo viileämpi ilma. Naurahdin hiljaa kauempaa ja saavuinkin pian noiden luo. Istahdin hiekalle ja aloin kuuntelemaan noiden ihmeellisiä juttuja. Chopper näytti olevan lähes ainut minun ja Vivin lisäksi, jolla ollut kylmä. Katseeni kierteli muissa, mutta kuitenkin väistelin noiden katsetta omassani. Lähes kaikki noista olivat aivan Chopperissa kiinni, joka oli lähes ainoa lämmin. Naurahdin noille ja asetuin itse lähemmäs tulta. 

Hetken päästä lähes kaikki nukkuivatkin jo. Ainoat valveilla olevat olivat minä ja Sanji, joka oli itsekin juuri nukahtamassa. Minä katselin nuotion hiilloksia ja välillä noita muita jotka nukkuivat sikeästi yhdessä kasassa. Hymähdin hiljaa ja asetuin itsekin noiden vierelle istumaan. Varovasti nojasin Zoroon ja painoin silmäni kiinni, jolloin myös nukahdin lähes heti.

Aamulla heräsin Sanjin ja Usopp'n jälkeen noiden väittelyyn. Hieraisin silmiäni ja tajusinkin makaavani hiekalla, noiden muiden vieressä. Nousin istumaan hiekalle ja katsoin noihin kahteen. Pian olinkin jo ylhäällä ja siistimässä itseäni. "Huomenta", sanoin hymyillen ja samassa kaksi katsetta kääntyivät minuun päin. "Huomentaa", sanoi Sanji iloisella äänessä. "Nukuitko hyvin?"  tämä kysyi ja minä hymyilin nyökäten. "Juu, kyllähän minä", vastasin ja hieraisin silmiäni jälleen. Usoppkin toivotti huomenet ja vastasin hänelle samoin. Haukottelin kerran ja vilkaisin muita. Hekin olivat heräilemässä juuri, Sanjin alkaessa valmistamaan jotain ruokaa meille jälleen.  

Hetken päästä olimmekin jo kävelemässä eteen päin, etsien sitä eilistä lampea, jonka löysin. Palmun kyllä löysimme, mutta emme enää lampea. "Eilen se kyllä tässä oli", sanoin miettivästi ja samassa Zoro olikin tutkimassa kohtaa, jossa lampi oli. "No ei ainakaan enää ole", tuo tokaisi ja minä mutristin huuliani. Eihän se nyt ilmaankaan ole voinut hävitä. 

Jatkann <:

-

Kiriessäni muita kiinni vilkaisin taakseni pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Zoro pyöritti päätään huvittuneesti ja Chopper tirskahteli  tuon vieressä, kunnes lähti juoksemaan muita kohti huitoen ja huutaen. Huuliltani pääsi iloinen naurahdus, mutta sitä tuskin kukaan kuuli, paitsi ehkä Chopper, joka olikin lähempänä minua. Tai no niin luulin, sillä yht'äkkiä tuli vain hiljaista ja kaikki katsoivat minuun päin. Virnistin hieman nolona ja kuulin toisten nauravan myös kauempana lopulta. Tirskahdin hiljaa, tällä kertaa sitä ei kukaan ainakaan toivottavasti kuullut. 

Tullessani muiden luo Vivi aloitti kyselemään missä olimme myrskyn aikaan olleet. Vastailin hänen kysymyksiinsä jatkaessamme matkaa, tällä kertaa yhtenäisenä koko joukko. Luffy raahusti ensimmäisenä menemään, jonka perässä Nami sekä Vivi. Loput taas tulivat oikeastaan noiden perässä, minäkin. Katsahdin taivaalle päin, joka oli muuttumassa jo orassiksi. "Etsitäänkö jo yöpaikka?" ehdotin, sillä aavikon yöt ovat kylmiä ja paikan löytämiseenkin voisi kestää jonkin aikaa. "Sitähän me tässä etsitään jo", Vivi sanoi ja hymyili hieman huvittuneesti minulle. "Ai.. No senkus jatketaan sitten", sanoin hieman nolona ja virnistin Viville. 

Matkamme kului nopeasti muiden jutellessa, riidellessä ja no läähättäessä. Yöpaikkakin löytyi nopeasti, no oikeastaan ei mitenkään nopeasti, mutta nopeasti tällä porukalla. Luffy, Chopper ja Usopp löysivät meille muutamia oksia, joista saimme nuotion aikaiseksi. Eihän se suuren suuri ollut, mutta jotain sekin lämmitti. Sanjikin sai tehtyä meille ruokaa skorpiooneista ja kasveista mitä olimmekaan löytäneet matkalla. Aluksi söimme ja lähinnä muut vain riehuivat, kun oli vielä lämmintä, ei oikein kylmä, muttei kuumakaan. Minä lähdin etsimään yksikseni joitain muitakin yrttejä, sekä jos löydettäisiin juomapaikka jostain läheltä. Vesi alkoikin jo loppumaan, minulta ainakin. Vilkuilin aina taakseni, tietäekseni seurasiko kukaan tai kuinka kaukana olin jo toisista. 

Hetken päästä, kun toisiakaan ei enää näkynyt istahdin maahan ja huokaisin syvään, hymyillen samalla. Katsoin taivaalla vilkkuvia tähtiä ja ojensin käteni niitä kohti, kellahtaen samalla makaamaan pehmeälle hiekalle. Kuuntelin, kun tuuli puhalsi lävitseni, tuoden hieman hiekkaakin mukanaan. Hetken päästä olin jo taas seisomassa ja jatkamassa matkaani etsimään vettä. Vaihtelin suuntaani ja jonkin ajan päästä olinkin vihdoin löytäny pienimoisen vesipaikan. Ei se ollut suuren suuri, yksi lampi jonka ympärillä hieman ruohoa ja yksi palmu. Heilautin käsiäni edessäni, jolloin tuuli puhalsikin puuhun ja yksi kookospähkinä tippui puusta suoraan eteeni. Naurahdin hiljaa ja otin pähkinän käteeni, istahtaen  maahan. Pyörittelin sitä edessäni hetken, kunnes läppäsin käteni kuvan hiekkaan. Sen sisään piirsinkin sydämen. 

 Jatkann <: + otsikko viimein ::DD

Kävelimme aavikolla eteenpäin hiljaisuuden vallitessa. Minä astelin hieman edempänä, Chopper ja Zoro melkein vierelläni. "Ääh, kuumaa", Chopper huokaisi, mutta kipitteli silti eteenpäin. Hymähdin vilkaistessani noihin kahteen päin. Hiljainen tämä matka oli, verrattuna siihen aiempaan missä kaikki kulkivat samassa porukassa. Vilkaisin jälleen noihin kahteen, kummallakin hiki virtasi poskella pitkin, minulla ei. Olinhan tottunut tähän aavikkokävelyyn, mutta ilmeisesti pitäisi juoda hieman enemmän kuitenkin. 

Vähän ajan päästä näimme muutamia kallioita, mutta jatkoimme vain kävelemistä, kukaan ei ehdottanutkaan lepäämistä, ilmeisesti meillä kaikilla pyöri vain päässämme kaksi asiaa. Saada muut kiinni, sekä Crocodile. Oikeastaan en ikinä ollut edes tavannut Crocodilea, mutta jokin hänessä sai minut ärsyyntymään. "Ollappa nyt etanafooni", huokaisin hiljaa ja jatkoin askeliani eteenpäin. Ilmeisesti nuo kaksikin kuulivat sen, mutta jos heillä ei sellaista ollut niin ei sille sitten mitään voinut. Kuulin huokauksen viereltäni ja tunnistin sen Chopperiksi. Naurahdin hieman kuivasti ja pysähdyin. "Mitä nyt?" Zoro kysyi minulta ja pysähtyi myös, samoi Chopper. "Kuunnelkaa", sanoin ja tunsin tuulenvireen jälleen kasvoillani. "Ei enää pitkästi, että saadaan muut kiinni", hihkaisin ja lähdin jälleen jatkamaan matkaa. Chopper sekä Zoro katsoivat toisiaan hieman hölmistynein ilmein ja kohauttivat olkiaan, lähtien minun perääni nopeasti.

"Heeii!" huusin pian, kun muut näkyivät hieman kauempana. Heiluttelin käsiäni, jotta nuo huomaisivat meidät. "Ei ne kuule", Zoro sanoi ja jatkoi kävelemistä. Tuhahdin ja jatkoin kävelemistä, heilutellen käsiäni. Huomasin Vivin kääntyvän katsomaan taakseen ja vihdoin tuo huomasi meidät. "Ei vai kuule?" kysäisin virnistäen ja tihensin askelteni tahtia. Pian olisimme jo muutenkin Yubassa, pian taas kotona, vaikka sen jälkeen en sinne kuitenkaan jäisi.